Miksi Pub Höyryn nimi on juuri Höyry?

Selitys on vallan yksinkertainen. Ravintola sijaitsee osin Finlaysonin vanhan höyryvoima-aseman paikalla. Finlaysonin tehdas sai alkujaan voimansa Tammerkoskesta. Vesivoiman rinnalle tuli höyryvoima 1860-luvulta lähtien. Siperian ja Teollisuusrakennus 6:n väliin rakennettiin 1898-­99 ”höyrypannuhuone” kuutta höyrypannua varten. Samalla rakennettiin 60 metrin korkuinen savupiippu. Kattilalaitosta laajennettiin ja rakennusta korotettiin useaan otteeseen, viimeksi 1950-luvulla. Kattilalaitos jäi toimettomaksi, kun kutomotoiminta alueella päättyi. Niinpä se purettiin samalla kun Siperian liiketilat rakennettiin. Tämä ei suinkaan ollut Finlaysonin ensimmäinen höyryvoimala. Ensimmäinen rakennettiin nykyisen Väinö Linnan aukion tienoille 1870, ja siihenkin luonnollisesti liittyi savupiippu. Ensimmäinen kattilalaitos kuitenkin paloi vuonna 1870. Tarkkaan ottaen Höyryn tilat sijaitsevat pääosin Finlaysonin entisen uuden värjäämön tiloissa, terassi entisen kattilalaitoksen sijoilla.

Helene ja Marie

Sveitsissä valmistetut höyrykoneet Helene ja Marie muuttivat höyryn liike-energiaksi. Koneet ovat edelleen nähtävissä alkuperäisillä paikoillaan Työväen Keskusmuseossa Werstaassa. Molemmissa koneissa on kaksi toisiinsa kytkettyä sylinteriä. Koneiden koosta saa käsityksen, kun todetaan, että Helenen korkeapainesylinterin halkaisija on 640 mm ja matalapainesylinterin 1 100 mm. Marien keskipainesylinterin halkaisija on 900-millinen ja matalapainesylinteri saman kokoinen kuin Helenessäkin. Kaikkien sylinterien iskunpituus on 1 600 mm.

Remmimetsä

Aina 1950-luvulle saakka Finlaysonin tehdassaleissa oli melkoinen remmimetsä, joka sai alkunsa höyrykoneparin vieressä olevasta, halkaisijaltaan yli 8-metrisestä vauhtipyörästä. Se pyörähti 62 kierrosta minuutissa. Pyörän kehällä on 42 uraa kaksituumaisille voimansiirtoköysille, jotka olivat yhteydessä eri kerrosten korkeudella olleisiin pienempiin pyöriin ja ne puolestaan voimansiirtoakseleihin eli valta-akseleihin. Niistä lähtivät voimansiirtohihnat alas työkoneille. Mekaanisen voimansiirtojärjestelmän haitta on suuri energian hävikki. Niinpä 1900-luvun alusta lukien alettiin siirtyä sähkömoottoreihin.

Satu-laivan kone esillä Höyryssä

Pub Höyryn parvella säilytetään höyrylaiva Sadun konetta, jonka omistaa Jaakko Gummerus, kuten itse laivankin. Satu seilaa edelleen, uusittuna ja loistokunnossa sijaintipaikastaan Aitoosta Pälkänevedeltä eri puolille vesistöä. Satu rakennettiin 1901 Tampereella Sommer, Hällström & Waldensin konepajassa (sittemmin Kone ja Terä). Alus myytiin Hiedan sahalle, joka taas möi laivan 1908 Jaakko Gummeruksen isoisälle. Höyryssä olevan alkuperäisen kaksisylinterisen höyrykoneen rajoituksena oli se, että siinä on vain yksi kiertokanki, mikä tekee peruutusvaihteella ajamisen hankalaksi. Niinpä kone vaihdettiin jo 1903 kahden kiertokangen koneeseen. Vanha kone siirtyi Puu-Kostia ­nimiseen alukseen Pälkäneelle. Kun Puu-Kostia dieselöitiin, korjasi Pentti Toija alkuperäisen koneen höyrypannuineen päivineen talteensa. Ja nyt tämä edelleen täysin toimintakelpoinen kone on Höyryn asiakkaiden ihasteltavana. Satu on edelleen höyrylaiva. Sen kattila uusittiin v. 2000.